Kollega hyvä, ilman pitempiä puheita tai alustuksia, tässäpä sinulle tehtävänanto:
Opettajan aamujumppa eli millä aivontaivutuksella löydän sisäisen Opettajani?
Tunnistat varmaan tapauksen, joka ainakin on omalle kohdalleni viimeksi osunut niinkin äskettäin kuin tänä aamuna. Yö huonosti nukuttu, aikaa noin 15 minuuttia saada palikat järjestykseen, isot vaihteet päälle ja omat asiat mappi ööhön. Mitä teen?
Odotan vastaustasi 6.9 mennessä.
Kollega hyvä, esitätpä heti alkuun varsin kiperän tehtävän. Oikeastaan sen lähes vaikeimman. Miten motivoitua jos/kun omat asiat syystä tai toisesta vievät kaiken äly- ja tunne-energian? Totuus on niinkin karu, että aina ei voikaan.
VastaaPoistaSilti se kello on tapissa ja luokkaan ryhnmän eteen on mentävä. Ja sinä menetkin. Teet sitä mitä muulloinkin: aloitat tunnin jostakin. Kone yskähtelee, mutta lähtee jonkinlaiseen käyntiin. Ei se ehkä kehräten käy, mutta jotenkin kulkee kuitenkin. Uskon, että porukka edessäsi huomaa kitkaa olevan (ainakin ne joilla tuntosarvia on toisten taajuuksille...)
Mutta mitä sitten? Elämä on. Opettajalle myös.
Parasta on, jos silloin löytää kollegan jonka kanssa asioita voi jakaa. Ehkäpä omat solmut hieman aukeavatkin. Joskus ei ihan äkkiä kuitenkaan. Silloin mennään niillä mitä on, ja ollaan itselle armollisia. Ja tähän kohtaan lisään, että kokemusta on.
Vielä kysyisin, muistatko yhtään tilannetta, jossa olisit ollut niin väsynyt, että olet tarvinnut jonkun itsesi täysin passiiviseen opettajan rooliin häivyttävän strategian? Ässäkortin, joka vedetään hihasta silloin, kun on niin väsynyt, ettei sanoja tahdo saada suusta? Vai voiko sellaista tilannetta ollakaan?
VastaaPoistaEnsinnäkin: varmasti voin kuvitella sellaisenkin tilanteen, että on niin väsynyt, tyhjä tai tiltti jostain syystä, ettei tahdo niitä sanoja suusta tulla. Tosin, jos on työkyvytön, niin silloinhan sitä ehkä onkin poissa töistä, sairauslomalla.
VastaaPoistaMutta, jos nyt kuvitellaan, että on töissä ja kuvaamasi tilanne päällä, että mikä olisi se ässäkortti siis? Että onko strategiaa? Jos on ollut aikaa puolikin tuntia suunnitella tuntia ennenkuin luokkaan on mentävä (eli tiltti ei ole täysin ennalta-arvaamaton ja akuutti), niin luultavasti tunti on silloin mahdollisimman oppijakeskeinen. Oppilaat esimerkiksi pelaavat käteviä kommunikaatiopelejä, joita minulla ainakin on käytettävissäni. Jos tiltti taas tulee äkillisesti tunnilla, on tilanne haastava. Miten organisoida itsensä passiiviseksi nopeasti ja tehokkaasti, kun niitä voimia ei ole. Voin vaikka poistua hetkeksi luokasta jollain tekosyyllä, luokan ulkopuolella on helpompi painaa paniikkinappulaa. Matkalla vessaan ja takaisin ehtii luoda pikastrategian. Esimerkiksi tällaisen: -----.
Joo, ei muistu mieleen yhtään tilannetta että näin olisi käynyt. Eli olen soittanut pomolle jo sen päivän aamuna ja ilmoittanut että nyt olen sairas. Ja heti kun olen tervehtynyt olen palannut sorvin ääreeen. Näin se kai on mennyt.
Entä onko sulle tullut tiltti kesken tunnin? Mitä silloin olet tehnyt? Ja missä kulkee rajasi, että koet olevasi työkyvytön?
Jaa, missä kulkee rajani, että koen olevani työkyvytön...? Tällä viikolla kuljetaan kohti ylämäkeä eli ensi viikon jatkuvaa kliimaksia, koeviikkoa. Annapa mietin vastausta esittämääsi reunaehtoja luotaavaan kysymykseesi. Vastauksen lupaan perjantaihin mennessä. Nyt lähden ulos kävelylle miettimään sitä....
VastaaPoista