No niin. Tässähän vierähti loma ja muutama katastrofi, ennen kuin pääsin asiaan.
Kollega hyvä, osasit kyllä taas kysyä juuri sen kysymyksen, johon mieluusti toivoisin selkeäsanaista vastausta ministeristason virkamiesportaalta.
Tahko viritti tunnelmiin, joihin tuskin koskaan päästään, mutta hitto vie tylsäksihän tämä elämä käy, jos emme edes yritä! Mikä visio olisi kokeilulukio, jossa ei olisi mitään velvoitteita!
Kollega hyvä, osasit kyllä taas kysyä juuri sen kysymyksen, johon mieluusti toivoisin selkeäsanaista vastausta ministeristason virkamiesportaalta.
Tahko viritti tunnelmiin, joihin tuskin koskaan päästään, mutta hitto vie tylsäksihän tämä elämä käy, jos emme edes yritä! Mikä visio olisi kokeilulukio, jossa ei olisi mitään velvoitteita!
Mutta päästäänkö ainejaot ylittävään ilmiöpohjaiseen lukioon näillä eväillä? Ei. Ei edes pienintä mahdollisuutta ilman suuria rakenteellisia muutoksia. Ja jos mitään on pääteltävissä peruskoulun ainejakouudistuksen viimeaikaisista käänteistä, ei lukioonkaan mitään kosmetiikkaa kummempia uudistuksia ole tiedossa. Systeemi perustuu niin vahvasti tiettyjen aineiden opettamiseen ja opettajien kouluttamiseen, että mikään nopea kurssinmuutos ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen. Paska juttu, sano.
Samassa hengenvedossa kiroan sitä, että eihän tässä systeemissäkään järkeä ole. Me koulutamme ihmisiä kiinnittämään huomiota detaljeihin, koska arviointi perustuu detaljeihin.. Ai eikö muka? No mietipä keskimääräisesti mitä hyvänsä koevastausta. Opettaja lukee ja arvioi ja miettii että jaha, jaha, hyvin menee, hienosti ymmärretty.. mutta tuo vuosiluku on väärin, tai tumaniljakkeen nimi on väärä, tai aikamuoto on väärä, iso Alkukirjain on väärin. Että hyvin menee Mannella ja asiat ymmärretty oikein ja kokonaisuudet ovat oikein oivallisesti hallinnassa, mutta tuo vihoviimeinen detalji tökki, ja siksipä vastaus ei ole täysin oikein. Näinhän se menee. Ja hitsit, kuinka me opettajat olemmekin hyviä näissä yksityiskohdissa, koska niiden hallinta osoittaa ja erottaa noviisit eksperteistä.
Opettajat ovat siis oman alansa eksperttejä, ja opettajakoulutus sekä opetussuunnitelmat = koulun arki rakentuvat vahvan ainejakoidentiteetin ympärille. Tosiasia lienee sekin, että tiettyjä perustaitoja, lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa, tarvitaan, joten jotkut rajat pitänee pitää.. Mutta tällä hetkellä lukiossa opetetaan suureksi osaksi aivan turhaa, toisarvoista tietoa yhteisöllisyyden kannalta täysin yhdentekevällä tavalla, ettenkö peräti sanoisi haitallisella tavalla. Itse asiassa juuri tältä istumalta en edes sanoisi, että ongelma on ainejako tai ilmiöpohjaisuuden puuttuminen, vaan se, että kommunikaatiota on kouluissa liian vähän, toisen ihmisen kuuntelemista ja kuulemista. Ääriesimerkki poskelleen menneestä oppitunnista, oli aine mikä hyvänsä, on se, kun opettaja puhuu takaseinälle, ja välille jää 30 opiskelijaa, jotka keskustelevat mieluummin kännykän kanssa kuin edes naapurin.. Mitä ajanhukkaa!
Lyhyt summa summarum aiheeseen, jonka pintaa vasta raapaistiin: minä sanoisin, että ainejakoa tai opetussuunnitelmia tärkeämpää on se, kuinka monta ihmistä yhdessä luokassa istuu ja mitä he tekevät. Suurempi ongelma on se, että koulussa ei ehdi turvallisesti viemään opiskelijoita oman mukavuusalueensa ulkopuolelle huomaamaan, että jokaisesta tilanteesta voi oppia, että jokaisessa ihmisessä on enemmän, kuin miltä päällepäin näyttää. Ja tämänhän voi oppia vaikka pitkän matematiikan tunnillaJ
Ja minä annan puheenvuoron sinulle, eli seuraava keissi saa olla vastine tähän minun kirjoitukseeni. Tai jos olet samoilla linjoilla, vie aihetta eteenpäin! Miten ensi vuonna lisäisit ilmiöpohjaisuutta lukiossamme pitäen mielessä, että minäkään en halua tehdä töitä enempää kuin 45 tuntia viikossa!?!
Aikaa tämän tehtävän suorittamiseen saat 45 oppituntia.
